Euroopan parlamentti keskusteli heinäkuun täysistuntoviikolla EU:n toimista ja valmiudesta ihmisten suojelemiseksi toistuvilta helleaalloilta ja tulevilta maastopaloilta. Keskustelu oli erittäin ajankohtainen, sillä Eurooppaa riepotelleesta ennätyksellisestä helleaallosta oli kulunut vain muutama viikko. Voimme myös olla varmoja, että helleaallot ja maastopalot tulevat voimistumaan ja yleistymään ilmastonmuutoksen edetessä. Käynnissä oleva El Niño- ilmiö nostaa hetkellisesti maapallon keskilämpötilaa pahentaen tilannetta entisestään ja vuodesta 2026 odotetaankin ennätyksellisen kuumaa. Voimme pitää kesän ennätyshelteitä esimakuna tulevaan.
Ilmastokriisi ei ole mahdollinen tulevaisuuden skenaario, vaan maailmanlaajuinen hätätila, joka tapahtuu juuri nyt silmiemme edessä. Se on ihmisen aiheuttama, mutta myös ihmisen ratkaistavissa. Se antaa meille toivoa. Meillä on jo olemassa työkalut, teknologia – ja uskokaa tai älkää, myös kestävyyssiirtymään tarvittavat rahat. Meidän poliitikkojen tehtävänä on varmistaa, että näitä työkaluja ja teknologioita kehitetään ja otetaan käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla sekä että haitallisiin ja kestämättömiin toimialoihin, erityisesti fossiiliseen polttoaineteollisuuteen, sitoutunut pääoma ohjataan kestäviin ratkaisuihin, kuten kiertotalouteen, puhtaaseen energiaan ja luontopohjaisiin ratkaisuihin.
Ilmastonmuutos kuitenkin kiihtyy huolestuttavaa vauhtia, eikä meillä ole aikaa jäädä jahkailemaan. Keskustelu helleaaltoihin ja maastopaloihin varautumisesta on ensisijaisen tärkeää, mutta oikea tasapaino ilmastonmuutoksen hillitsemisen, siihen sopeutumisen ja sen aiheuttamien kriisien reagoimisen välillä on löydyttävä. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta välttäisimme ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset. On täysin eri asia, lämpeneekö maapallo kaksi astetta vai neljä. Paras ja kestävin vaihtoehto helleaaltoihin ja maastopaloihin varautumisessa on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Mitä vähemmän meillä on helleaaltoja ja maastopaloja tulevaisuudessa, sitä harvemmin niihin tarvitsee reagoida. Siksi myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikkamme kunnianhimon tasoa tulisi nostaa vastaamaan tieteellisiä tosiasioita. Nykyiset toimemme eivät yksiselitteisesti riitä.
Politiikassa on meneillään aikakausi, jolloin tieteellisiä tosiasioita sivuutetaan ja jopa kiistetään. Elämme aikaa, jolloin jo sovitusta ympäristölainsäädännöstä peräännytään, vaikka tarvitsemme sitä kipeästi ja kiireellisesti ilmaston, ympäristön, luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden ja kansanterveyden suojelemiseksi. Ilmasto- ja ympäristölainsäädäntöä ei voida siirtää tulevaisuuteen odottamaan ”parempia aikoja”, sillä sellaisia ei ole tulossa. Juuri nyt tehtävillä päätöksillä on ratkaisevia ja pitkäkestoisia vaikutuksia planeetallemme ja kaikille sen asukkaille. Helleaallot, maastopalot, tulvat ja myrskyt ovat todisteita siitä, että elämme ja koemme jo nyt toimimattomuuden seurauksia. Ilmasto- ja ympäristökriisit eivät ole ratkaistavissa kompromisseilla tai sivuraiteilla vaan tarvitsemme kunnianhimoisia tavoitteita ja toimia kriisien juurisyiden ratkaisemiseksi.
