Kansainvälisenä naistenpäivänä ajatukseni palaavat yhteen yksinkertaiseen totuuteen: naisissa ja tytöissä on voimaa. Voimaa, joka on historian saatossa muuttanut maailmaa, usein vastoin aikansa normeja ja odotuksia.
Ilman Marie Curie’ta tiede olisi köyhempi. Minna Canth nosti Suomessa esiin naisten oikeudet ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden aikana, jolloin se vaati poikkeuksellista rohkeutta. Malala Yousafzai osoitti, että yksi koulutusta puolustava tyttö voi horjuttaa ääriajattelua. Lista on loputon, ja jokainen nimi on todiste siitä, että muutos alkaa ihmisestä, joka ei suostu kutistumaan.
Tänä päivänä näemme saman voiman uudessa sukupolvessa. Kun Greta Thunberg istui yksin koululakossa, harva arvasi, että siitä kasvaisi maailmanlaajuinen ilmastoliike. Silti niin kävi. Yhden tytön kyltti synnytti liikkeen, joka ravisteli valtarakenteita ja pakotti päättäjät vastaamaan nuorten huoleen tulevaisuudesta.
Sama kansalaisyhteiskunnan voima elää myös eurooppalaisessa My Voice, My Choice -aloitteessa, jonka aloitti muutama naisopiskelija. Pian se levisi kansainväliseksi liikkeeksi, jossa naiset ympäri Eurooppaa ovat vaatineet oikeutta päättää omasta kehostaan. Viime viikolla komissio päätti, että EU-rahoitusta voi käyttää aborttioikeuden tukemiseen. Se on muistutus siitä, että kun ihmiset organisoituvat, he voivat nostaa kysymyksiä politiikan keskiöön.
Elämme ajassa, jossa nouseva äärikonservatiivinen MAGA-liike ja naisvihamielinen anti-gender-retoriikka leimaavat tasa-arvon ja ihmisoikeudet “wokeksi” ja ideologiseksi ajatteluksi. Samaan aikaan ilmasto- ja ympäristökriisit synkkenevät ja Brysselissäkin on koettu lähes 20 asteen lämpötiloja talvella helmikuun aikana. Tulevaisuuden uhat ovat todellisia, ja luontokato, helleaallot, katastrofit ja eriarvoisuus eivät valitettavasti katoa sillä, että niistä puhuvat hiljennetään.
Euroopan unionissa kansalaisilla on äänestämisen lisäksi muitakin vaikuttamisen välineitä: eurooppalainen kansalaisaloite, järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, projektit ja kampanjat. Jokainen yksittäinen ihminen voi lähettää sähköpostin Euroopan parlamentille, komissiolle ja oman jäsenmaansa ministereille ja kansanedustajille. Pidetään ääntä ja huolehditaan demokratian keinoin nyt siitä, että elämme demokraattisessa Euroopassa myös tulevaisuudessa.
Yksin nämä askeleet voivat tuntua raskailta. Siksi kehotan: älä jää yksin. Etsi itsellesi sopiva porukka, esimerkiksi kansalaisjärjestö, liike tai puolue. Yhdessä tekemisessä on voimaa.
Älä ole hiljaa, kun näet vääryyksiä.
Älä koskaan kutista itseäsi.
Älä alistu.
Uskon edelleen, että me demokratian puolustajat olemme enemmistö. Ja kun enemmistö päättää käyttää ääntään, muutos parempaan on mahdollinen.
