Naisten terveyttä koskevissa tilastoissa toistuu sama tarina: se jää järjestelmällisesti vähemmälle huomiolle kuin miesten. Maailman talousfoorumin raportin mukaan vain seitsemän prosenttia terveystutkimuksesta keskittyy sairauksiin, jotka koskevat yksinomaan naisia. On myös monia sairauksia, joissa naiset ovat yliedustettuja, kuten migreeni, anoreksia ja endometrioosi. Naisilla on myös 50% suurempi mahdollisuus kärsiä lääkkeiden haittavaikutuksista kuin miehillä.
Myös vaihdevuosien tutkimus ja koulutus on puutteellista. Esimerkiksi Iso-Britanniassa tehdyssä kyselyssä yhdeksän kymmenestä naisesta kertoi, ettei tiennyt tarpeeksi vaihdevuosista eikä ollut koskaan saanut aiheesta koulutusta. Mikäli haluamme pidentää työuria, on vaihdevuosien vaikutus naisten työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin otettava tosissaan.
Tutkimuksen vähäisyys heijastuu diagnooseihin. Tanskassa tehty, 21 vuotta kestänyt tutkimus osoitti, että naisten diagnoosit viivästyvät miehiin verrattuna keskimäärin 700 sairauden kohdalla. Endometrioosin tunnistamiseen kuluu EU:ssa keskimäärin seitsemän vuotta, vaikka siitä kärsii joka kymmenes nainen. Sydänkohtauksissa tilanne on yhtä lailla huolestuttava, sillä naisten oireet eroavat miesten oireista, mutta niitä ei tunnisteta yhtä tehokkaasti, minkä vuoksi naiset diagnosoidaan väärin kaksi kertaa useammin kuin miehet.
Hoitoon pääsyssä naisten kokemuksia leimaa usein vähättely. Oireita pistetään vaihdevuosien tai psykosomaattisen oireilun piikkiin, kipua ei oteta vakavasti ja kivunlievitystä annetaan niukemmin. Suomessa keskustelua on herättänyt esimerkiksi kierukan asettamiseen liittyvän kivun vähättely. Pahimmillaan kyse on gynekologisesta väkivallasta, kuten välilihan leikkaamisesta synnytyksessä ilman suostumusta, potilaan syyllistämisestä seksitauteja testatessa tai painostuksesta aborttineuvonnassa tai ehkäisymenetelmiä valitessa. Tällainen kohtelu kohdistuu erityisesti vähävaraisiin ja rodullistettuihin naisiin.
Kivun osalta tilanne on paradoksaalinen. Harvard Medical Schoolin mukaan 70 prosenttia kroonisesta kivusta kärsivistä on naisia, mutta 80 prosenttia kipututkimuksesta perustuu miespuolisiin koehenkilöihin. Siitä huolimatta naisille määrätään edelleen harvemmin kipulääkkeitä kuin miehille.
Tarvitsemme muutosta. EU:ssa olisi aika laatia oma strategia naisten terveydestä ja perustaa huippuosaamiskeskuksia, jotka keskittyvät siihen. Tutkimusrahoitusta on korvamerkittävä, jotta sairauksia, jotka koskettavat miljoonia naisia, ei enää ohiteta. Lääkäreiden koulutuksessa on varmistettava, että naisten oireet tunnistetaan ja että lääketestauksessa otetaan huomioon sukupuolten erot. Muun muassa näitä teemoja aion korostaa terveysvaliokunta SANTin lausunnossa naisten terveydestä, jossa toimin ryhmäni neuvottelijana.
Naisten terveys ei ole marginaalinen kysymys, sillä se koskee yli puolta väestöstä. Kun naisten terveydestä pidetään huolta, koko yhteiskunta voi paremmin.
