Presidentti Trump julkaisi hiljattain somessaan tekoälyllä tehdyn videon, jossa hän lentää kruunu päässä New Yorkin yllä ja pommittaa demokraatteja kakkapommeilla. Kukaan ei juuri jaksanut uutisoida asiasta, koska olemme jo turtuneet. Tämä on ehkä kaikkein suurin ongelma: emme enää hämmästy, emmekä jaksa suuttua. Sillä välin öyhöt ja heitä marionettinukein ohjailevat miljardöörit jatkavat etenemistään vallankäytön ytimeen.
On kysyttävä, olemmeko yksinkertaisesti liian kilttejä. Äärioikeiston nousu ei tapahdu tyhjiössä, vaan se tapahtuu uuvuttamalla. Kun ihmisillä on huoli turvallisuudesta, rahojen riittämisestä ja työn jatkuvuudesta, he eivät jaksa välittää politiikasta. Samalla arkea varjostavat uhkakuvat sodista, ilmastonmuutoksesta ja tekoälyn tuomista epävarmuuksista. Peloissaan ja ahdistuneena etsitään helppoja syntipukkeja: feministejä, transihmisiä ja maahanmuuttajia. Tämä ei ole sattumaa. Se on Trumpin ja Putinin pelikirjaa: kaaosta ja hajota ja hallitse -tekniikkaa, jossa omaa valtaa vahvistetaan syöttämällä ihmisille helppoja viholliskuvia.
Harmi vain, etteivät globaalit kriisit ratkea sillä, että transihmisten urheiluoikeuksia rajoitetaan tai kielletään vegenakkien kutsuminen nakeiksi. Nämä ovat savuverhoja, joilla huomio ohjataan pois niistä, joilla valta parantaa ihmisten arkea oikeasti on.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos huutaminen ei auta ja hiljentyminen vasta vaarallista onkin? Tarvitsemme kunnianhimoisempia ratkaisuja kuin mihin politiikka on viime vuosina yltänyt.
Ensimmäinen askel on verkko. Iso osa etenkin nuorten elämästä tapahtuu siellä, missä algoritmit ohjaavat meitä kohti vihasta palkitsevaa sisältöä. Tarvitsemme pelisääntöjä, jotka rajoittavat tätä koneistoa. Alustojen on velvollisuus puuttua vihapuheeseen, kitkeä misinformaatiota levittäviä botteja ja pysäyttää tekoälyllä tuotetut disinformaatiokampanjat. Lisäksi tarvitsemme viranomaisille paremmat valmiudet jäljittää ja torjua kyberhyökkäyksiä.
Toinen askel on koulu. Demokratiakasvatus on vietävä opetussuunnitelmien ytimeen, ei vapaaehtoisena lisälukuna vaan perustaitona, johon kuuluvat medialukutaito, kriittinen ajattelu ja historian ymmärrys. Opettajille on tarjottava koulutusta siitä, miten polarisaation ja radikalisaation merkkeihin ja vihapuheeseen voi puuttua. Tarvitsemme tiloja, joissa eri tavoin ajattelevat saavat kohdata toisensa kasvokkain. Sitä ei enää tapahdu itsestään, kun yhteiskunta eriytyy verkossa kuplien mukaan.
Kolmas askel on jaksaminen ja yhteisöt. Vaikeina aikoina on tärkeää muistaa, että demokratia ei kaadu kerralla, vaan uupumalla. Siksi tarvitaan yhteisöjä ja rakenteita, kuten kansalaisjärjestöjä, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia. Niiden varassa saamme vertaistukea ja jaksamme pitää ääntä silloinkin, kun tekee mieli sulkea uutiset ja paeta.
Demokratiaa ei kaada yksi huonosti käyttäytyvä mies, vaan se hetki, jolloin lakkaamme puolustamasta toisiamme. Emme saa lannistua, vaan meidän on sanottava ”ei käy”. Taistellaan yhdessä vaikeiden aikojen läpi kohti öyhökratian valtakauden päättymisen jälkeistä parempaa tulevaisuutta, joka tekee pelolla pelaamisesta turhaa.
