Naistenpäivänä juhlimme saavutuksia, mutta ennen kaikkea katsomme eteenpäin. Juuri siksi Euroopan komission maaliskuussa julkaistava tasa-arvostrategia vuosille 2026–2030 on niin tärkeä. Se määrittää, millaisessa Euroopassa naiset elävät, tekevät työtä, hoitavat läheisiään ja osallistuvat yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tulevina vuosina. Euroopan parlamentti on omassa oma-aloitemietinnössään viestinyt komissiolle selkeästi: tasa-arvo ei ole valmis, eikä sitä voi pitää itsestäänselvyytenä.
Yksi keskeisimmistä teemoista on naisten terveys. Naisiin kohdistuva lääketieteellinen tutkimus, hoitokäytännöt ja terveyspolitiikka ovat liian pitkään perustuneet miesnormiin. Tämän seuraukset näkyvät ali- ja väärin diagnosointina, puutteellisina hoitoina ja eriarvoisuutena terveystutkimuskessa. Parlamentissa olen mukana edistämässä myös erillistä naisten terveyttä koskevaa oma-aloitemietintöä, jossa toimin ryhmäni neuvottelijana. Tavoitteeni on selvä: EU tarvitsee oman naisten terveysstrategian. Kyse ei ole marginaalikysymyksestä, vaan puolesta Euroopan väestöstä.
Hoiva on toinen tasa-arvon kulmakivi. Eurooppalainen hoivastrategia oli tärkeä askel, mutta se ei yksin riitä. Parlamentti vaatii seuraavaksi European Care Dealin, joka varmistaa, että strategia pannaan asianmukaisesti toimeen jäsenmaissa. Hoiva on edelleen sukupuolittunut vastuu, joka kasautuu naisille ja vaikuttaa suoraan työuriin, tuloihin ja eläkkeisiin. Kestävä Eurooppa ei synny, jos hoivatyö jää näkymättömäksi ja aliarvostetuksi.
Digitalisaatio ja some ovat avanneet naisille uusia vaikutuskanavia, mutta samalla verkkohäirinnästä on tullut vakava demokratiaongelma. Naisten systemaattinen hiljentäminen, uhkailu ja maalittaminen kaventavat sananvapautta ja heikentävät luottamusta demokratiaan. Tämä ilmiö kytkeytyy laajempaan anti-gender-liikkeeseen, josta parlamentti on syystäkin huolissaan. Siksi tasa-arvostrategian on sisällettävä vahvat toimet verkkohäirinnän torjumiseksi sekä elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan ja naisjärjestöjen rahoituksen turvaamiseksi.
