Tänään vietetään kansainvälistä Maailman luontopäivää, jotta muistaisimme millaisen lajikirjon kanssa jaamme tämän planeetan. Jopa 97% vuoden 2025 ilmasto- ja luontobarometrin kyselyyn vastanneista suomalaisista ajatteli luonnon lisäävän ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ja väitteelle on vahva tieteellinen perusta. Esimerkiksi ilmanlaadun parantaminen ja saasteiden vähentäminen näkyy suoraan vähentyneissä hengitystieinfektioissa ja ilmansaasteista johtuvissa ennenaikaisissa kuolemissa.
Valitettavasti luonnon hyvinvointi maailmanlaajuisesti on kuitenkin historiallisen heikossa tilanteessa, mikä näkyy laajasti ihmisen aiheuttamana eri lajien sukupuuttoaaltona. Vain neljä prosenttia maailman nisäkkäistä ovat luonnonvaraisia eläimiä siinä missä tuotantoeläimistä muodostuu peräti 60 prosenttia.
Meidän päättäjien on tehtävä enemmän luontokadon pysäyttämiseksi niin paikallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Tätä työtä tukee esimerkiksi YK:n Kunming-Montrealin globaali luonnon monimuotoisuuskehys, jonka Suomikin on allekirjoittanut yhdessä muiden EU- maiden kanssa. Monimuotoisuuskehys pyrkii suojelemaan luonnon monimuotoisuutta, parantaa lajien ja elinympäristöjen tilaa sekä lisäämään suojelualueiden määrää maailmanlaajuisesti 30%:lla maa-, sisävesi- ja merialueilla. Myös EU:n oma biodiversiteettistrategia on sitoutunut parantamaan luonnon tilaa ja edistämään monimuotoisuuskehyksen toteutumista. Todellisuudessa toimet eivät ole kuitenkaan lainkaan riittäviä ja hyviä luontotoimia on viime aikoina myös purettu ja heikennetty, eikä viime kaudella Suomen kannan vastaisesti hyväksytty ennallistamisasetuskaan ole tarvittavalla tasolla luontokadon pysäyttämiseksi.
Lajikirjo tulisi huomioida metsien ja muiden maaseutumaisten alueiden lisäksi myös esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, sillä monet lajit kuolevat rakentamisen eristäessä ne liian pienille alueille, joilta ne lopulta katoavat kokonaan. Puutarhakaupunkien paluu, kaupunkien viheralueiden suunnittelu ja erilaiset viherratkaisut, kuten viherkatot, ovat tässä merkittävässä asemassa mutta erityisen tärkeää on jättää riittävästi luonnonmukaisia alueita, kuten hoitamattomia metsiä ja niittyjä myös kaupunkien läheisyyteen.
Vaikka luonnolla on arvo sinänsä, on se myös meidän ihmisten, yhteiskuntien ja talouden elinehto. Maailman talousfoorumin mukaan yli puolet globaalista bruttokansantuotteesta on kohtalaisesti tai voimakkaasti riippuvainen luonnosta ja sen ekosysteemipalveluista. Luonnontilan heikkeneminen vaikuttaa siis suoraan elämämme ja taloutemme edellytysten heikentymisenä.
Puhdas vesi ja ilma, ravinteikas maaperä ja arvokkaat luonnonvarat mahdollistavat monella tapaa edistyksellisen elämän, mutta samalla kestämätön lineaarinen tuotantomallimme tuhoaa ekosysteemejä ja heikentää tarvittavia ekosysteemipalveluita. Hyvinvointimme on yhtä luonnon hyvinvoinnin kanssa. Meidän tulee ymmärtää ja kunnioittaa lajien välisiä elintärkeitä riippuvuussuhteita ja ekosysteemiä, jossa jokaisella lajilla on paikkansa. Vain siten voimme kutsua itseämme Homo Sapiensiksi, viisaaksi ihmiseksi.
