Euroopan komissio julkaisi marraskuun lopussa uuden EU:n biotalousstrategian. Strategiaa on odotettu erityisesti meillä Pohjolassa, jossa erilaisia biopohjaisia ratkaisuja ja innovaatiota on kehitetty jo vuosikymmeniä. Edellinen biotalousstrategia julkaistiin vuonna 2018, minkä jälkeen päivitykselle on ollut tarvetta muuttuneen geopoliittisen tilanteen, teknologisen kehityksen ja uuden tieteellisen tiedon takia.
Biotalousstrategian päivitys osuu hyvään saumaan, sillä Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät juuri sopimukseen venäläisen kaasun ja öljyn tuontikiellosta EU:n alueelle. Biopohjaisilla vaihtoehdoilla pystymme korvaamaan monia fossiilisiin perustuvia polttoaineita, kemikaaleja ja materiaaleja.
On kuitenkin tärkeä erottaa aidosti kestävä biotalous kestämättömästä biotaloudesta. Aidosti kestävällä biotaloudella voimme luoda kasvua ja työpaikkoja sekä korvata fossiilipohjaisia tuotteita ympäristön reunaehdoilla. Kestämätön biotalous sen sijaan ei kunnioita luonnon asettamia rajoja, mikä johtaa väistämättä ympäristön tilan heikkenemiseen, kuten biodiversiteettikatoon ja hiilinielujen romahdukseen. Siksi biotalouden tulee perustua kaskadiperiaatteeseen eli korkeaan jalostusasteeseen ja lisäarvon tuottamiseen, jossa biopohjaiset raaka-aineet kiertävät suljetuissa kierroissa mahdollisimman pitkään uusiokäytön ja kierrätyksen avulla.
Neitseellisten puubiomassapohjaisten raaka-aineiden käytössä tulee huomioida kestävän metsänhoidon periaatteet ottamalla käyttöön jatkuvan kasvatuksen menetelmät avohakkuiden sijaan. Kestävä metsänhoito ja Kunmingin-Montrealin biodiversiteettikehys ovat molemmat kyllä mainittuina strategiassa, mutta biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi esitetty ja hyväksytty ennallistamisasetus on jätetty strategiassa kokonaan mainitsematta. Aidosti kestävää biotaloutta ei voida saavuttaa, mikäli emme velvoittavasti sitoudu ennallistamaan huonossa tilassa olevia ekosysteemejämme. Tarvitsemmekin enemmän metsää niin määrällisesti kuin laadullisesti kestävän biotalouden ja terveiden ekosysteemien tukemiseksi.
EU:n uusi biotalousstrategia on nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin nähden kuitenkin suhteellisen hyvä, sillä se tunnistaa kestävän biotalouden merkityksen EU:n talouden ja kilpailukyvyn veturina sekä strategisen omavaraisuuden ehtona. Resurssitehokkaalla kestävällä biotaloudella nähdään olevan merkittävä rooli myös EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta.
Biotalousstrategiassa keskitytään erityisesti innovaatioiden skaalaamiseen ja riittävien investointien takaamiseen. Tämä on erittäin tervetullutta, sillä kestäviin biopohjaisiin ratkaisuihin perustuvat innovaatiot jäävät liian usein riittämättömien investointien ja skaalautumismahdollisuuksien vuoksi tiensä alkupäähän. Strategiassa tunnistetaan myös julkisten hankintojen merkitys kestävien tuotteiden ja ratkaisujen skaalaamisessa. Meillä poliitikoilla onkin merkittävä vastuu toimintaedellytyksien luomisessa, jotta biokiertotalouteen perustuvilla kestävillä vaihtoehdoilla olisi mahdollisuus jalansijaan eurooppalaisilla markkinoilla.
Strategiassa on tunnistettu myös useita avainsektoreita, joissa biotaloudella on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi rooli. Näitä aloja ovat biopohjaiset muovit ja polymeerit, tekstiilit, kemikaalit ja rakennusmateriaalit. Näiden alojen lisäksi olisin toivonut ligniinipohjaisen akkuteknologian olevan mainittuna yhtenä potentiaalisena tulevaisuuden mahdollisuutena. Globaali akkuteknologia kehittyy vauhdilla ja Eurooppa on jäämässä kehityksen jälkeen tarrautumalla viimeiseen asti polttomoottoriautojen ylläpitämiseksi.
Ligniinin mahdollisuus tunnistetaan strategiassa vain biopohjaisissa muoveissa ja polymeereissä, vaikka tulevaisuuden mahdollisuuksia olisi useampiakin. Levän mahdollisuus sen sijaan on onneksi tunnistettu strategiassa hieman paremmin, samoin kuin ruokajärjestelmien kestävyysmurros, vaikka innovatiivisia uuselintarvikkeita, joilla voisi vähentää ruoantuotannon ympäristö- ja maankäyttövaikutuksia ei olekaan strategiassa mainittu erikseen. Näitä ovat esimerkiksi mikrobeihin ja levään perustuvat elintarvikkeet.
Biotalousstrategiasta puuttuu kuitenkin yksi keskeinen osa kestävää biotaloutta – biomimetiikka. Biomimetiikka hyödyntää ja jäljittelee luonnossa esiintyviä rakenteita, toimintoja ja materiaaleja teknisissä ratkaisuissa. Biomimetiikkaratkaisuilla ja innovaatioilla on parhaimmillaan ympäristöpositiivinen vaikutus, sillä ne perustuvat luonnossa tehokkaisiin ja optimaalisiin toimintoihin, jotka ylläpitävät ja uudistavat ekosysteemejä ja ekosysteemipalveluita.
Seuraavaksi Euroopan komissio aloittaa toimeenpanemaan strategian tavoitteita esittämällä muun muassa bioteknologiasäädöksen ensimmäisen osan vielä tänä vuonna ja toisen osan vuonna 2026.
