Ekologinen Eurooppa
turvaa elinkelpoisen
ympäristön ja vihreän
kasvun

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka. Vuoden 2024 jokaisena kuukautena ylitettiin 1,5 asteen lämpeneminen verrattuna esiteolliseen aikaan. Ennusteiden mukaan kahden asteen saavuttaminen voi tapahtua jopa viiden vuoden sisällä. Kahden asteen lämpenemiseen on yhdistetty äärimmäisten sääilmiöiden kiihtymisen lisäksi muun muassa merien lämpenemisen käynnistävän massiivisia muutoksia ekosysteemeissämme ja ilmastossamme.

Lähivuosina päättäjät vastaavat siitä, säilyykö maapallomme elinkelpoisena. Tarvittava tieto ekologisista haasteista ja teknologinen osaaminen siitä, miten niihin vastataan, ovat jo olemassa. EU:n on pidettävä tiukasti kiinni ilmastotavoitteistaan, jopa kiristettävä niitä tieteen osoittaessa meidän tarvitsevan lisää kunnianhimoa. Meidän tulisi pyrkiä hiilineutraaliuteen jo vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuuteen pian sen jälkeen välttääksemme maapallon kriittiset keikahduspisteet, joissa ilmaston lämpeneminen ja ympäristön muutokset voivat johtaa äkillisiin ja peruuttamattomiin muutoksiin. Euroopan ilmastolaki on kuitenkin uhattuna laitaoikeiston nousun vuoksi, minkä takia tarvitsemme sitovia välitavoitteita vuoden 2050 ilmastotavoitteen saavuttamiseksi.

Meillä on myös rahat muutoksen toteuttamiseen, ne ovat vain nyt usein tukemassa fossiilista ja kestämätöntä toimintaa. Oikeilla kannustimilla sijoituksia voidaan ohjata kohti ympäristön ja ilmaston kannalta kestäviä kohteita ja innovaatioita. Sijoitusten ohjaaminen oikeaan suuntaan edellyttää tietoa ympäristöriskeistä ja -vaikutuksista: vertailtavat ja yhteismitalliset indikaattorit tietojen pohjaksi, ja kestävyysmittarit on saatava osaksi kaikkea rahoituslainsäädäntöä, yritysluokituksia sekä kirjanpitoa.

Biodiversiteettikato ja planetaariset rajat

Ilmastonmuutoksen lisäksi, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ympäristön saastuminen ovat aikakautemme suurimpia haasteita. Kyseessä on elämämme elinehtoja uhkaavat ilmiöt, joita ihmisen toiminta on edistänyt häkellyttävällä nopeudella. Maapallon kantokyvyn planetaariset rajat on ylitetty seitsemällä alueella yhdeksästä – vain otsonikerros ja ilmakehän aerosolikuormitus ovat kestävän kantokyvyn rajoissa. Planeettamme kantokyky kuvaa maapallomme kykyä ylläpitää elämää, jollaisena elämän nyt käsitämme.

Planetaarisia rajoja, kuten ilmastonmuutosta ja biodiversiteettikatoa, ei tulisi kuitenkaan käsitellä irrallisina ilmiöinä vaan oireina, joiden juurisyyt ovat ratkaistava. Tässä tapauksessa juurisyynä on kestämättömään lineaariseen ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuva tuotanto- ja kulutusmalli.

Tilannetta pahentaa se, että biodiversiteettikato ja ilmastonmuutos kulkevat käsi kädessä ja ruokkivat toinen toisiaan. Biodiversiteettikato heikentää kykyämme vastata ympäristön muutoksiin, jolloin yhteiskuntamme ovat haavoittuvaisempia ilmastonmuutokselle ja muille sään ääri-ilmiöille, taudeille ja tuholaisille. Kriisien ratkaisemiseksi tarvitsemmekin huomattavasti integroituneempaa lähestymistapaa, jolloin politiikassa tulee huomioida ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi vaikutukset muuhun ympäristöön. Ympäristökriisit ovat rajat myös ylittäviä ongelmia, minkä vuoksi asioita tulee lähestyä kansainvälisellä tasolla yhteisillä pelisäännöillä.

Valitettavasti ympäristön suojelu on jäämässä kuluvalla vaalikaudella kilpailukyvyn ja turvallisuuskysymysten alle, eikä tarvittavia esityksiä biodiversiteettikadon torjumiseksi ole esitetty, vaikka ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato ovat aikakautemme suurimmat turvallisuusuhat. EU on kuitenkin allekirjoittanut ja sitoutunut Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuskehykseen, joka velvoittaa EU:ta pysäyttämään luontokadon. Myös EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Aion työssäni vaatia tämän toteutumista kaikilla politiikan aloilla.

Komission tulevalla biotalousstrategialla pyritään vastaamaan sekä kilpailukyvyn haasteisiin että ratkomaan ympäristön kuormituksen ongelmia. Kilpailukykymme on sidottuna elinkelpoiseen planeettaan, minkä vuoksi kestävällä ja luonnon monimuotoisuutta tukevalla biotaloudella- ja teknologialla pystymme luomaan eurooppalaista kilpailukykyä luonnon ehdoilla. Tarvitsemme kunnianhimoisia esityksiä, joilla torjua myös muita ympäristöön kohdistuvia paineita, kuten kemikalisaatiota. Kemikaalilainsäädäntö REACH:n uudelleenavauksessa tulisikin huomioida paremmin kemikaalien yhteisvaikutukset, uudet yhdisteet, mikromuovit ja hormonihäiriköt.

Kiertotalous

Kiertotalous on yksi merkittävimpiä ratkaisuja planeettamme oireisiin eli planetaaristen rajojen ylitykseen. Lineaariseen ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan tuotanto- ja kulutusmallin sijaan meidän tulee tavoitella materiaalien suljettuja kiertoja, energia- ja resurssitehokkuutta sekä lisätä kestävien vaihtoehtoisten materiaalien ja tekniikoiden käyttöä fossiilipohjaisten ratkaisujen sijaan.

Eurooppa on luonnonvaroiltaan ja resursseiltaan tuontiriippuvaisin maanosa, joten kiertotalous on omavaraisuutemme ja kilpailukykymme keskeisin menestystekijä. Käytämme globaalisti keskimäärin kahden maapallon verran luonnonvaroja vuosittain, ja me suomalaiset jopa neljän maapallon verran. Kiertotalous on nopein ja selkein keino tukea materiaaliomavaraisuutta ja se tarjoaa eurooppalaisille yrityksille huomattavan kilpailuedun. Lisäksi kiertotaloudella voimme edistää strategista omavaraisuutta, kun materiaalit kiertävät suljetuissa kierroissa Euroopan rajojen sisäpuolella. Kiertotaloudella

Vuoteen 2050 inhimillisen elämän, tuotannon ja kulutuksen oltava planeettamme kantokyvyn rajoissa. Tämä tarkoittaa täysin uusiutumattomien luonnonvarojen kiertämistä suljetuissa systeemeissä, uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä kestävyyden rajoissa, toimintaa kokonaan ilman haitallisia päästöjä sekä sitä, ettei luonnon monimuotoisuutta vahingoiteta, tai jos vahingoittamista ei voida välttää, tulee vahinko kompensoida muualla. Tarvitsemme siis ”kymppikerrointa”: sama tuotanto ja hyvinvointi kymmenyksellä nykyisistä resursseista sekä kymmenyksellä nykyisistä päästöistä.

Kiertotalous on onneksi tunnistettu yhdeksi Euroopan kilpailukyvyn ja strategisen omavaraisuuden ajureista vaikkakaan kiertotalouden täyttä potentiaalia ei olla vielä osattu hyödyntää. Euroopan komissio aikoo esittää kiertotaloussäädöstä, jolla edistettäisiin kilpailukyvyn lisäksi kestävämpää tuotantoa, kiertotalouden liiketoimintamalleja ja hiilestä irtautumista sekä luodaan työpaikkoja. Kiertotalouden, resurssitehokkuuden ja kierrätysmateriaalien käytön tavoitteet on kuitenkin laitettava kerralla tarpeeksi korkealle, jotta kiertotalousmarkkinat saisivat tarvittavan jalansijan. Koska 80 prosenttia tuotteen ympäristöjalanjäljestä määritellään tuotteen suunnitteluvaiheessa, meidän on varmistettava, että tuotteet suunnitellaan niin, että tuotteen elinkaari on mahdollisimman pitkä ja lopulta päivityksen, parantelun ja korjauksen kautta tuotteet ovat kierrätettäviä ja materiaalit uusiokäytettäviä.

Energia

Vihreä siirtymä vaatii osaltaan myös investointeja uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuuteen, akkuteknologiaan ja sähköverkkoihin. Fossiilisten polttoaineiden korvaamisen lisäksi sähkön kysyntää lisäävät esimerkiksi teollisuuden ja yhteiskuntien sähköistyminen, digitalisaatio ja uusien teknologioiden ilmaantuminen.

Energiatuotannon tulee perustua aidosti päästöttömiin lähteisiin eli pääasiassa aurinko- ja tuulivoimaan. Lisäksi uusiutuvaan energiaan siirtyminen vakauttaa energian hintaa, sillä uusiutuvat energianmuodot eivät ole alttiita maailmanmarkkinoiden heilahduksille. Uusiutuviin energiamuotoihin siirtyminen on siis Euroopan omavaraisuuden ja strategisen autonomian kannalta järkevää.

Sähkön kysynnän lisääntyessä meidän on kuitenkin huolehdittava, että uusiutuvaa energiaa tuotetaan ja kulutetaan tehokkaasti energiatehokkuus- ensin periaatetta noudattaen. Esimerkiksi rakennuskannan energiaremonteilla ja uusiutuvan energian hyödyntämisellä voimme luoda rakennuksistamme parhaillaan passiivitaloja, jotka pystyvät tuottamaan sähköä oman tarpeensa verran tai peräti tarpeidensa yli. Tällä olisi merkittäviä vaikutuksia jäsenvaltioiden energiantuotannon tarpeisiin sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisen mahdollistamiseen.

Vastataksemme sähkön kasvavaan kysyntään, meidän tulee vahvistaa sähköverkkojamme jatkuvasti esimerkiksi lisäämällä uusia suurjännitetasavirtaverkkoja, laajentamalla ja parantamalla kantaverkkoa, vahvistamalla yhteyksiä naapurimaihin ja kehittämällä älykkäitä ratkaisuja sähkön ohjaamiseen ja optimoimiseen. Myös Euroopan ja Pohjois-Afrikan välille mahdollisesti rakennettava ”supergrid” voisi ratkaista kasvavan energiankysynnän haasteen, siirtämällä merkittäviä määriä aurinkoenergiaan perustuvaa sähköä Eurooppaan.

Ruoantuotanto ja eläimet

Päästökaupan ulkopuolinen taakanjakosektori kattaa esimerkiksi Suomessa puolet päästöistä. Liikenne ja maatalous muodostavat siitä suurimman osan ja maatalouden sekä ruoantuotannon koko arvoketju on saatava kestäväksi alkutuotannosta kuluttajalle. Sektorin päästöjen odotetaan laskevan Euroopassa kuitenkin vain noin 5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Tämä ei valitettavasti riitä. Lisäksi meidän on tehokkaammin puututtava maatalouden vaikutuksiin luonnon monimuotoisuutta kohtaan.

Hiilensidonnalla ja hiiliviljelyllä voidaan vähentää maatalouden vaikutusta ilmastonmuutokseen sekä parantaa maaperän laatua. Maataloustuotantoa tulisi monipuolistaa palaamalla yhä enemmän sekamaatalouteen, jossa samalla tilalla kasvatetaan ja tuetetaan erilaisia kasviksia, vihanneksia ja viljaa vuoroviljelyn keinoin. Kun kasvinviljelyssä siirrytään monipuoliseen viljelykiertoon, voidaan hyödyntää paremmin tilan resurssit, lisätä tuotannon vakautta ja pienentää maatilan yleistä ympäristökuormitusta. Meidän tulee myös vähentää kemikaalisien kasvinsuojeluaineiden käyttöä ylläpitääksemme terveitä pölyttäjäpopulaatioita, rajoittaaksemme kemiallista valumaa vesistöihin ja maaperään sekä suojellaksemme ihmisterveyttä.

Maataloustuet olisi saatava volyymiperusteisesta vaikutusperusteisiksi. Maataloustukia tulisi uudelleenkohdentaa tukemaan paremmin pienempiä tiloja, ruokaturvallisuutta, maatalouden resilienssiä, uusiutuvaa maataloutta, luonnon monimuotoisuutta, monimuotoista tuotantorakennetta ja eläinten hyvinvointia. Lisäksi niin ruoan kuluttajina kuin julkisissa hankinnoissa olisi painotettava enemmän kausittaisia ja lähellä tuotettuja raaka-aineita.

Eläinten, erityisesti tuotantoeläinten, hyvinvoinnissa on reilusti parantamisen varaa. Olen työskennellyt eurooppalaisen eläinten hyvinvointilainsäädännön eteen koko meppiurani ajan, ikävä kyllä työtä on edelleen paljon jäljellä. Olen johdonmukaisesti vaatinut Euroopan komissiota esittämään eläinten hyvinvointipuitelakia, jolla puututtaisiin kattavasti eläinten hyvinvointiin liittyviin ongelmiin, ja jossa esitettäisiin muun muassa häkkikasvatuskieltoa kattaen kotieläinten lisäksi myös turkistarhat. Eläinten hyvinvointiryhmän kunniapresidenttinä olen tehnyt aktiivisesti töitä myös eläinkokeista luopumisen eteen. Vaihtoehtoisten menetelmien kehitys on nopeaa ja ne tuottavat usein ihmisvaikutuksista luotettavampaa tietoa kuin eläinkokeet. Vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä, hyväksymistä ja käyttöä on aktiivisesti edistettävä sekä siirryttävä paremmin hyödyntämään jo olemassa olevia vaihtoehtoisia menetelmiä. Tämä tulisi ottaa paremmin huomioon komission tulevassa kemikaalilainsäädäntö REACH:n uudelleenavauksessa.