Inhimillinen Eurooppa
kaikille kansalaisille
asuinpaikasta riippumatta.

Oikeusvaltioperiaate

Oikeusvaltio on Euroopan unionin uskottavuuden kivijalka. Se tarkoittaa demokratian, ihmisoikeuksien ja moniarvoisuuden puolustamista, eikä vain silloin, kun se on poliittisesti helppoa, vaan erityisesti silloin, kun se on vaikeaa. Jos EU haluaa olla uskottava kansainvälisen oikeuden puolustaja, on meidän kunnioitettava oikeusvaltioperiaatetta tasapuolisesti, esimerkiksi kohtelemalla Gazaa ja Ukrainaa samoin periaattein. Kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen on paitsi moraalinen velvollisuus, myös Suomen ja Euroopan etu, sillä ilman yhteisiä sääntöjä pienet maat jäävät suurvaltojen armoille.

Maahanmuuttopolitiikka on toinen testi oikeusvaltioperiaatteelle. Tarvitsemme yhteisen eurooppalaisen järjestelmän sääntöineen ja tietokantoineen, joka on tehokas ja oikeudenmukainen sekä EU-maille että turvapaikkaa hakeville ihmisille. Geneven sopimus syntyi toisen maailmansodan opista: toisen hätä merkitsee, ja oikeus hakea turvaa on osa oikeusvaltiota. Meidän on varmistettava, että EU:n päätökset eivät perustu pelkoon tai populismiin, vaan kansainvälisen oikeuden velvoitteisiin. Kun mietimme suomalaisuutta, on hyvä muistaa, että moni nykyään supisuomalaiseksi mielletty asia, kuten Fazerin suklaa, Stockmannin tavaratalo, Sinebrychoffin limsat sekä Arabian astiat, sai alkunsa maahanmuuttajien yrityksistä.

Kansalaisyhteiskunta on keskeinen osa oikeusvaltioperiaatetta, sillä kansalaisjärjestöt toimivat edunvalvojina ja äänitorvina sellaisille ihmisille ja asioille, joita muuten eivät helposti päätöksenteossa kuulla. Ne ovat usein alueensa parhaita asiantuntijoita, joiden tietämystä voidaan hyödyntää päätöksenteossa ja palveluiden suunnittelussa, tuottaen palveluita käyttäjiensä tarpeiden pohjalta. Ne tarjoavat tietoa ja vertaistukea jäsenilleen ja kaikille muille sitä tarvitseville, myös ilman jäsenyyttä. Järjestöt toimivat demokratian vartijoina: ne valvovat päätöksentekoa, edistävät ihmisoikeuksia ja tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Oikeusvaltioperiaate takaa oikeuden kansalaisyhteiskunnan harjoittamille perusoikeuksille, kuten sananvapaudelle ja rauhanomaiselle kokoontumiselle. Toimiakseen vapaa kansalaisyhteiskunta järjestöineen tarvitsee oikeudellisen suojan sekä toiminnalleen riittävän rahoituksen.

Tasa-arvo

Tasa-arvo on ihmisoikeus, ei mielipidekysymys. Politiikan on tunnistettava ja purettava eriarvoisuutta, joka syntyy koulutuserojen, maantieteellisen taustan, iän, kielitaidon ja muiden tekijöiden risteävistä vaikutuksista, jotta jokaisella olisi aidosti yhdenvertaiset mahdollisuudet. Naiset ovat ihmisiä, ja heidän oikeuksiensa toteutuminen on yhteiskunnan kehityksen mittari. Olen toiminut Euroopan parlamentissa EPP-ryhmän neuvottelijana useissa tasa-arvokysymyksissä, ja tällä kaudella tulen toimimaan neuvottelijana muun muassa naisten terveyteen liittyvässä lausunnossa. Oikeus turvalliseen ja lailliseen aborttiin kuuluu osaksi seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien kokonaisuutta, eikä ilman tätä tasa-arvo toteudu.

Tasa-arvo tarkoittaa myös monimuotoisuuden tunnustaminen. Olen työskennellyt parlamentin intergroup-ryhmissä vammaisten, LGBTIQ+-ihmisten, saamelaisten ja romanien oikeuksien edistämiseksi. Olen työskennellyt aktiivisesti esimerkiksi palkka-avoimuusdirektiivin neuvottelijana ja puolustanut seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien toteutumista. Oikeus aborttiin on ihmisoikeus, jonka pitäisi toteutua kansalaisuudesta huolimatta. Lisäksi on tärkeää uudistaa lainsäädäntöä niin, että raiskauksen määritelmä perustuu suostumukseen. Myös palkkatasa-arvossa, hoivatyössä, sukupuolidatan keräyksessä ja sukupuolivaikutuksien arvioinnissa riittää edelleen tehtävää.

Poliittinen polarisaatio näkyy yhä selvemmin tasa-arvokysymyksissä. Yhdysvalloissa Trumpin toisen kauden aikana on hyökätty avoimesti tasa-arvokysymyksiä vastaan, mikä meillä Euroopassa heijastuu anti-gender-liikkeen systemaattisiin pyrkimyksiin kyseenalaistaa saavutuksia jo saavutettuja tasa-arvon kulmakiviä. Näihin hyökkäyksiin ei vastata vaikenemalla, vaan puolustamalla määrätietoisesti ihmisoikeuksia ja käymällä vuoropuhelua myös erimielisten kanssa, vihapuhetta sallimatta, mutta sananvapautta kunnioittaen.

Terveys

Terveyttä ei voi irrottaa ympäristöstä, taloudesta tai yhteiskunnasta. Planetaarinen terveys on kokonaisuus, jossa ilmastonmuutos, hormonihäiriköt, antibioottiresistenssi, kemikaalialtistus ja biodiversiteettikato vaikuttavat suoraan ihmisten hyvinvointiin. Ei riitä, että hoidamme sairauksia, vaan meidän on ehkäistävä niitä. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun ensimmäistä kertaa sukupolvien elinajanodote ei enää kasva. Eurooppalainen data-avaruus tukee tätä muutosta vahvistamalla diagnostiikkaa ja ennaltaehkäisyä laajemman ja yhteismitallisen terveystiedon avulla. Samalla se parantaa Euroopan kilpailukykyä tarjoamalla alustan uusille innovaatioille ja vähentämällä riippuvuutta globaaleista teknologiatoimijoista. Se myös helpottaa jokaisen eurooppalaisen terveystietojen ja reseptien kulkemista mukana ja vähentää riskejä, jos toisessa jäsenmaassa joutuu akuutisti hoitoon, kun oikeat tiedot lääkityksistä ja perussairauksista ovat tiedossa myös toisessa jäsenmaassa.

Toimin terveysteemoissa useissa vastuutehtävissä, muun muassa Mieli ry:n puheenjohtajana sekä useissa interest group -ryhmissä, jotka käsittelevät esimerkiksi omaishoitajien asemaa, naisten terveyttä, tehohoitoa ja erilaisia sairauksia. Näissä tehtävissä olen oppinut, että terveyspolitiikka on paitsi hoitoa ja lääkkeitä, myös asianomaisten kuuntelua ja ihmisarvoisen arjen turvaamista.

Pandemian myötä EU:n tasolla terveyspolitiikka on noussut entistä vahvemmin poliittiselle agendalle. Kriittisten lääkkeiden asetus varmistaa, että lääkepula ei horjuta potilasturvallisuutta, ja eurooppalainen terveysdata-avaruus tarjoaa mahdollisuuden kehittää diagnostiikkaa ja hoitoa yli rajojen. Näiden uudistusten tavoitteena on varmistaa, että eurooppalaiset saavat parasta mahdollista hoitoa riippumatta siitä, missä he asuvat.

Jatkossa tarvitaan entistä tiiviimpää EU-yhteistyötä terveyden saralla: lääkkeiden riittävä valmistus ja unionin omavaraisuus on varmistettava, ja yhteisiä EU-hankintoja on syytä hyödyntää, esimerkiksi pilotoimalla niitä harvinaissairauksien lääkityksen ja hoidon osalta. Samalla on edistettävä teknologiainnovaatioita, jotka tukevat ennaltaehkäisyä ja hoivatyötä, sekä varmistettava arvokas ikääntyminen. Keskeistä on myös taata terveydenhuollon asiantuntijoille riittävä tuki ja hyvinvointi jo rauhan aikana, jotta kriisitilanteissa yhteiskunnan resilienssi on turvattu.

Hyvinvoiva yhteiskunta

Ihmiset eivät ole jäsenmaidensa omaisuutta, ja laadukkaat, saavutettavat universaalit palvelut kuuluvat kaikille yhdenvertaisesti jäsenmaasta riippumatta. Näitä ovat muun muassa laadukas koulutus, saavutettava terveydenhuolto ja osallistavat sosiaalipalvelut. Tähän kuuluvat myös elinvoimainen ja kilpailukykyinen työelämä sekä kohtuuhintainen asuminen ja arki. Lisäksi jokaisella tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa halutessaan yhteiskunnallisesti esimerkiksi kansalaisjärjestöjen kautta sekä nauttia taiteen ja kulttuurin sivistävästä vaikutuksesta. Nämä asiat määrittävät sen, onko ihmisillä hallinnan ja turvallisuuden tunne elämästään ja kokevatko ihmiset tulevaisuuden omakseen.

Hoivan osalta tämä tarkoittaa hoidettavien ja hoitajien oikeuksien ja työolosuhteiden turvaamista sekä laadukkaan, saavutettavan ja kohtuuhintaisen hoivan takaamista kaikille. Omaishoitajuus on tunnustettava ja tunnistettava EU-tasolla. Tarvitaan joustavia työjärjestelyjä, taloudellista tukea ja riittäviä palveluita omaishoitajille, oikeutta omaan aikaan ja kuntoutukseen sekä digiterveyden ja yhteisöllisten ratkaisujen hyödyntämistä.

Sosiaaliturva ja minimipalkka, jolla tulee toimeen, on turvattava kaikille. Voisimme myös pilotoida lisää perustulon mahdollisuuksia työpaikkapulan ratkaisuksi sen sijaan, että keksimme väkisin uusia työtehtäviä aikana, jolloin tekoäly ja teknologia tarjoavat mahdollisuuden keventää ihmisten työtaakkaa. Myös ilmastokriisi edellyttää kulutuksen ja tuotannon kasvattamisen sijaan niiden kohtuullistamista, ja perustulo voisi myös olla monelle helpotus mielenterveyskriisiin.

Euroopan on pidettävä kiinni hyvinvointimallistaan: hyvinvointi ei ole menoerä ja leikkauksien kohde, vaan investointi vakauteen ja turvallisuuteen. Epävakaina aikoina tarvitsemme sosiaalista kestävyyttä ja yhteiskunnallista resilienssiä, sillä varautuminen on muutakin kuin asekauppoja ja tankkeja.